Osallisuus ja omistus oikeudenmukaisessa energiamurroksessa 

Kirjoittaja:

Kaisa Matschoss, yliopistotutkija, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto, WP2 vetäjä Flaire-projektissa 

---

Energiamurros perustuu fossiilisista polttoaineista luopumiseen energian tuotannossa ja niiden korvaamiseen uusiutuvilla energiamuodoilla. Energiamurroksen oikeudenmukaisuus alkoi nousta entistä enemmän esille julkisessa keskustelussa vuosien 2022-2023 energiakriisin aikana. Tämän vuoden alussa Ilmastopaneeli julkaisi raportin, jossa tarkasteltiin energiamurroksen vaikutuksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Oikeudenmukaisuutta voi tarkastella useasta näkökulmasta, joita ovat esimerkiksi sähkön saatavuuden, hinnan ja energiaköyhyyden kysymykset, digitalisaatio ja erilaiset älyteknologiat sekä osallistuminen energia- poliittiseen päätöksentekoon ja omistajuus. 

Energia ja oikeudenmukainen siirtymä 

Osana Flaire-hanketta olemme tarkastelleet energiamurroksen oikeudenmukaisuutta osallisuuden ja omistamisen näkökulmasta. Pohdimme erityisesti, edellyttääkö energiamurrokseen osallistuminen omistamista ja onko omistajuudelle vaihtoehtoja siten, että kuka tahansa voi olla osallinen energiamurroksessa. 

Energiantuotannon hajautuminen useisiin pienempiin uusiutuvilla energialähteillä toimiviin energiantuotannon yksiköihin, varastointi ja energiankulutuksen joustot lisäävät toimijoiden määrää energiasektorilla, mm. koska sähköä tuotetaan useammassa pienemmässä voimalassa aiemman keskitetyn sähköntuotannon sijaan. Uusia toimijoita ovat erilaisten rakennusten omistajat, jotka asentavat katoilleen aurinkopaneeleita, sähköautoilijat, joiden autojen akut voivat toimia sähkövarastoina, sekä kulutusjoustoa tarjoavat omakotitaloissa asuvat kansalaiset tai kiinteistöt. Periaatteessa jokainen uusi aurinkopaneeli, sähköauto tai kulutusjoustojärjestelmä nopeuttaa energiamurrosta ja lisää myös kotitalouksien toimijuutta sähkömarkkinoilla. Onkin puhuttu ns. energiademokratiasta, mikä tarkoittaa sitä, että yksittäisillä kansalaisilla, yhteisöillä tai julkisella sektorilla on aiempaa laajemmat mahdollisuudet osallistua energiajärjestelmän toimintaan. 

Ollakseen oikeudenmukainen, energiamurroksen täytyy mahdollistaa kaikenlaisten kansalaisten osallisuus murroksesta, mutta mitä kansalaisten osallisuus vaatii? 

Osallistuminen ja osallisuus murroksessa 

Energiademokratia perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen energiapoliittiseen päätöksentekoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Energiademokratialla on kuitenkin vahva aineellinen ulottuvuus, koska usein oletetaan, että energiajärjestelmään osallistuminen tapahtuu energian tuotannon, varastoinnin ja kulutusjouston mahdollistavia konkreettisia teknisiä laitteita omistamalla. Niin sanottua prosuumeria, eli energian tuottaja-kuluttajaa, joka hallitsee ja käyttää näitä materiaalisia resursseja, onkin kutsuttu eräänlaiseksi energiademokratian mallikansalaiseksi. Tämä kuitenkin asettaa erilaiset kansalaiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan, miten heillä on mahdollisuus hyödyntää tekniikkaa. 

Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa ja Ilmastopaneelin raportissakin on huomioitu taloyhtiöiden erilaiset mahdollisuudet osallistua energiamurrokseen suhteessa omistusasunnoissa asuvien mahdollisuuksiin. Lainsäädäntöuudistukset EU:sta ovat jo tehneet taloyhtiöasukkaille mahdollisuuden jyvittää yhteisen aurinkovoimalan tuotannon asukkaille, mutta tämä edellyttää energiantuotannon tekniikan yhteisomistamista. Entä ne kansaiset, joilla ei ole mahdollisuutta omistaa energiateknologioita? Edellyttääkö osallisuus energiamurrokseen siis omistamista? Ei liene oikeudenmukaista, jos energiamurroksesta hyötyäkseen täytyy olla tarpeeksi varakas, että voi hankkia sähköauton, maa- tai ilmalämpöpumpun, koko kodin sähköautomaatiojärjestelmän tai ostaa aurinkopaneelit ja omistaa katon, jolle ne asentavat. Millaisia vaihtoehtoja omistamiselle on? 

Vaihtoehtoja omistamiselle 

Kulutuksen roolia ei ole juurikaan huomioitu tuotannon tapoihin keskittyneessä energiademokratiakeskustelussa. Energiakriisi kuitenkin osoitti, että energiajärjestelmän ylläpitoon voi osallistua tuotannon lisäksi myös energian kulutuksen ajoittamisen ja kuluttamatta jättämisen kautta. Kuluttajilta odotettiin aktiivista toimijuutta ja joustavuutta sekä aiempaan verrattuna uudenlaista vastuunkantoa energiajärjestelmän kestävyydestä. Vaikka suurimmalla osalla kansalaisista ei ole suoraa omistajuutta energian tuotannosta tai jakelusta eikä suoria päätöksentekomahdollisuuksia, energiakriisissä tavallisia kansalaisia kohdeltiin silti sähköjärjestelmän omistajina, joilta voitiin edellyttää vastuullista energian käyttöä. 

Eräs vaihtoehto omistamiselle on jakamistalous, mikä on hyvin näkyvä ilmiö esimerkiksi asumisessa. Sähköautojen yhteiskäyttöpalvelut ovat yksi katukuvassa jo näkyvä jakamistalousratkaisu ja latausverkon kehittyessä sähköautojen yhteiskäyttö ja vuokraaminen onkin lisääntynyt. Yksi jakamistalouteen liittyvä ratkaisu on energiayhteisöön osallistuminen. Vaikka energiayhteisöön investoiva kansalainen omistaakin ostamansa osuuden yhteisöstä ja sen tuottamasta tai hankkimasta energiasta, vaadittavan sijoituksen määrä on pienempi, kuin jos hankkisi teknologian yksin. Toinen vaihtoehto on energiaosuuskunta. Osuuskuntamalli energiantuotannossa ja -kulutuksessa voi tuottaa uudenlaisia omistamisen vaihtoehtoja energiajärjestelmään ja avata myös uudenlaisia mahdollisuuksia energiamurroksen edistämiseen. Esimerkiksi osuuskuntamallilla toimiva kaukolämpöverkko voisi tarjota edullista ja uusiutuvasti tuotettua kaukolämpöä alueen asukkaille. 

Mitä pitäisi tehdä? 

Aiempi tutkimus on havainnut, että kaupungit ovat avainroolissa yhteiskunnallisen muutoksen ajajina. Kaupunkien tulisi kannustaa rakennusten omistajia osallistumaan energiamurrokseen lisäämällä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa ja omistamista sekä kysyntäjoustoa kaupunkikontekstissa. Sekä valtiollisten että paikallisten toimijoiden olisi kehitettävä toimia, joilla varmistetaan, että energiamurrokseen voi osallistua oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti, vaikka ei voisikaan omistaa itse tarvittavia tekniikoita, kiinteistöjä ja maata, kuten parantamalla jakamistalous- tai vuokraamispalveluiden saavutettavuutta 

Energiamurroksen poliittisessa ohjauksessa tulisikin pyrkiä varmistamaan kansalaisten osallisuus laajemmassa mielessä kuin omistajuuden määrittelemänä.  Osallisuus tulisi nähdä paitsi yhteiskunnallisena ja poliittisena osallistumisena ja sen mahdollistamisena, myös laajempana ihmisen kokemana ja konkreettisena kuulumisena yhteiskuntaan ja elämisenä itselleen sopivalla tavalla. 

Lue ja kuule lisää oikeudenmukaisesta siirtymästä Suomessa!