Kirjoittaja: Ville Maliniemi, energia- ja ympäristötekniikan tutkijatohtori, Oulun yliopisto.
Alkuperäinen teksti julkaistu Kalevassa.
Vuoden 2022 aikana pörssisähkön hinta vaihteli rajusti, ja määräaikaisten sähkösopimusten hinnat nousivat merkittävästi. Tämä herätti kuluttajissa epäilyksiä sähköyhtiöiden toimintatavoista. Vuoden 2022 lopulla määräaikaisten sopimusten hinnat kävivät pahimmillaan yli 40 sentissä kilowattitunnilta (snt/kWh), ja niiden tarjonta romahti.
Sittemmin hinnat ovat normalisoituneet, mutta kriisivalmius ja sähkön hinta pysyvät yhä ajankohtaisina aiheina, erityisesti lämmityskauden alkaessa.
Perinteisten määräaikaisten kiinteiden sopimusten rinnalle ovat tulleet erilaiset hybridisopimukset. Yleisesti ne koostuvat perusmaksusta, sähköenergian kiinteästä hinnasta ja kulutusvaikutuksesta. Sopimustyyppi on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä mainonnan harhaanjohtavuudesta ja lopullisen hinnan arvioinnin hankaluudesta. Kulutusvaikutus lasketaan asiakkaan kulutuksella painotetun keskihinnan ja pörssisähkön keskihinnan erotuksesta.
Omaa kulutuksen optimointia ja sen ajoittamista ei siis tule verrata sopimuksen kiinteän hinnan osaan vaan kunkin kuukauden pörssisähkön keskihintaan.
Mikäli onnistuu siirtämään omaa kulutusta pysyvästi pörssisähkön keskimäärin halvemmille tunneille (eli yöhön), hyötyy kulutusvaikutuksesta riippumatta hybridisopimuksen kiinteästä hintaosasta.
“Tässä onkin hybridisopimuksen idea: sitä tulee ajatella pörssisähkön keskihinnan pitkäaikaisena kiinnityksenä, ei perinteisenä kiinteänä sähkösopimuksena.”
Tässä onkin hybridisopimuksen idea: sitä tulee ajatella pörssisähkön keskihinnan pitkäaikaisena kiinnityksenä, ei perinteisenä kiinteänä sähkösopimuksena. Asiakkaan on tärkeä ymmärtää oma kulutusprofiilinsa ennen siirtymistä pitkään määräaikaiseen hybridisopimukseen, jotta välttyy yllätyksiltä.
Usein pörssisähköön tottuessa ei kiinteille sopimuksille olekaan enää tarvetta, kun ymmärtää seurata pörssisähkön keskimääräistä hintaa pidemmällä aikavälillä eikä kiinnitä huomiota yksittäisiin korkean hinnan tunteihin tai päiviin. Pitkässä juoksussa pörssisähkö on lähes aina halvin vaihtoehto.
Sähkön hinnan pysyvä suurempi vaihtelu johtuu lisääntyneestä sääriippuvaisesta tuotannosta, vähentyneestä säätövoimasta ja siirtoyhteyksien katkaisemisesta Venäjälle. Tarjotessaan kiinteitä määräaikaisia sähkösopimuksia yhtiöt kiinnittävät tuon ajanjakson ja määrän futuureilla minimoidakseen riskiä hinnanvaihtelulta.
Futuurit toimivat pitkälti samalla periaatteella kuin yllä kuvattu hybridisopimus asiakkaalle, eli futuurin ostava sähkönmyyjäyhtiö pystyy kiinnittämään pörssisähkön keskihinnan halutulle ajanjaksolle. Jos futuurihinta on suurempi kuin keskimääräinen kuukausittainen pörssihinta, sähkönmyyjä tilittää erotuksen kuun lopussa tuottajalle ja päinvastaisessa tilanteessa tuottaja myyjälle.
Hybridisopimuksen kokonaishinnassa asiakkaalle on tällöin pienempi myyjän sisällyttämä riskipreemio ja kulutusvaikutus huomioi futuurin ja toteutuneen hinnan erotuksen suoraan. Myyjäyhtiön vastuulle jää vain arvioida asiakkaiden kumulatiivinen kokonaiskulutus mahdollisimman tarkasti.