Kirjoittajat:
Suvi Silfvenius, väitöskirjatutkija. Helsingin yliopisto, Kaisa Matschoss. yliopistotutkija, Helsingin yliopisto & Outi Pitkänen, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto.

-
Flairen tekemät energiaköyhyyshaastattelut tukevat Aalto yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimusta, jonka mukaan jopa 7-15& suomalaisista kotitalouksista voidaan laskea energiaköyhiksi.
-
Energiaköyhyys on mielletty pitkään Suomessa harvinaiseksi, sosiaalipoliittiseksi ilmiöksi, minkä seurauksena ilmiöön ei olla reagoitu riittävän tehokkaasti.
-
Energiaköyhyyden poistaminen ja energiahaavoittuvuuden torjuminen tulisi nostaa eksplisiittisesti tavoitteeksi seuraavassa hallitusohjelmassa ja olla keskeinen osa TEM:n energiaosaston toimintaa.
Suomi on maa, jossa kaikki asuvat lämpimissä kodeissa ja voivat halutessaan valmistaa itselleen ja perheilleen ruokaa, eikä energiaköyhyyttä juurikaan ole. Tämä on ollut vallitseva poliittinen näkemys Suomessa vielä ennen vuoden 2022 energiakriisiä. Aalto yliopiston ja Syken uusi tutkimus asettaa energian saatavuuden oikeudenmukaisuuden Suomessa kuitenkin uuteen valoon. Tutkimuksen mukaan suomalaisista kotitalouksista jopa 7-15% voidaan laskea energiaköyhiksi.
Kuva: Pexels. (2026).
Oikeudenmukaisesta energiasiirtymästä ja energiaköyhyydestä tehdään tutkimusta myös Flaire-hankkeessamme. Olemme yhteistyössä Aalto-yliopiston EP-Nordic-tutkimuksen kanssa haastatelleet kuluneen talven aikana yli kahdeksankymmentä kotitaloutta, joista kymmenet kärsivät energiaköyhyydestä, ja voimme vahvistaa, että ilmiö on todellinen. Haastattelujemme alustavat tulokset auttavat syventämään ymmärrystä siitä, miltä energiaköyhyys Suomessa näyttää ja mitkä sen taustatekijöitä ovat. Haastatteluissamme ilmenee, että energiaköyhyys on moniulotteinen ilmiö, jonka taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten kodin lämmitysjärjestelmä tai sen sijainti muuttotappioalueilla, paikallinen energiainfrastruktuuri ja sähkönsiirron kulut, pienituloisuus ja työttömyys, yksinasuminen ja sairaudet, sekä monenlaiset yksilöllisemmät haavoittuvuustekijät. Haastattelut tukevat myös Nummisen ja kollegojen tutkimuksen havaintoa, että tiettyjen ihmisryhmien, kuten lapsiperheiden, energiaköyhyys ja sen poistaminen Suomessa ansaitsevat erityishuomiota. On kuitenkin aloitettava energiaköyhyyden tunnistamisesta ja tunnustamisesta.
Haastatteluistamme voi nostaa konkreettia esimerkkejä siitä, miten energiaköyhyys voi ilmetä Suomessa. Sähköjen katkaisu tai niiden uhka voi olla toistuvaa, ja eräs haastateltava totesikin, että varsinainen ongelma ei ole edes saada sähköjä takaisin, vaan estää katkaisu-uhan toistuminen. Toinen tutkimukseen ilmoittautunut kertoi, että häneltä oli katkaistu sähköt kotoa useampaan otteeseen, mutta hän ei enää kertonut asiasta kenellekään, koska tiesi, että viranomaiset veisivät hänen lapsensa asumaan isänsä kanssa kodin puutteellisten elinolosuhteiden vuoksi. Yleistä on myös, että sähkölaskuja jätetään maksamatta, sammutetaan sähköpatterit ja toivotaan, ettei sähköjä katkaista – ainakaan talvikaudella. Leipäjonoon ihminen päätyy kenties siksi, että ei enää sähkönsiirtomaksun maksettuaan pysty ostamaan ruokaa itselleen ja perheelleen, tai siksi, että on joutunut maksamaan maksuvaikeuksien seurauksena ylimääräisiä kuluja. Energiaköyhyydestä puhutaan usein vain maaseudun ongelmana, mutta nyt tiedämme, että myös kerrostalossa asuva henkilö saattaa elää kahdeksan kuukautta täysin ilman sähköä omassa kodissaan. Energiaköyhät joutuvat myös muuttamaan kodeistaan. Eräs haastateltava joutui maksuvaikeuksien seurauksena Kelan suosituksesta muuttamaan pienempään asuntoon, jossa energiakustannukset olivat kuitenkin korkeammat, kuin aiemmassa asunnossa.
Suomessa energiaköyhyyden vaikutukset ovat erilaisia. Suomessa on paljon taloja, joita on lämmitetty puulla ja sähköllä, mutta nyt monet turvautuvat puulämmitykseen, eivätkä uskalla käyttää sähköpattereitaan. Puulämmitys kuitenkin tarvitsee läsnäoloa kotona, minkä vuoksi sähkölämmitystä pelkäävä ihminen ei voi poistua kotoaan pitkiksi ajoiksi kovilla pakkasilla, ettei talo vaurioidu lämmön laskettua liian alas. Kerrostaloissa sähköittä elävät kotitaloudet eivät voi säilöä ruokaa tai valmistaa lämmintä ruokaa normaalin tapaan. Tämä on erityisen haastava tilanne perheissä, jossa lapsella on sairauden takia erityisruokavalio. Öljylämmitteisissä asunnoissa taas voi olla rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa energiakustannusten suuruuteen, jos uusien energiateknologioiden takaisinmaksuajat ovat pitkät ja asunnon arvo ei tule nousemaan investointien seurauksena tarpeeksi.
Energiaköyhyyden tunnistaminen tai sen poistamiseksi tehtävät toimet eivät ole juurikaan edenneet valtionhallinnossa. TEM:n koordinoimat kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, jotka toimitetaan viiden vuoden välein komissiolle, valottavat erityisesti Suomen virallista kantaa energiaköyhyyteen EU:n sisällä. Suomen kanta on ollut vuoden 2019 suunnitelmassa, että Suomessa ei ole energiaköyhyyttä, eikä Suomella siten ole kansallisia tavoitteita sen kitkemiseksi. Vuoden 2024 suunnitelmassa selvennettiin, että Suomessa energiaköyhyys mielletään osaksi sosiaalipolitiikkaa. Suunnitelman mukaan energiaköyhyystapaukset johtuvat Suomessa pitkälti siitä, että energiahaavoittuvaiset ihmiset eivät ole itse tietoisia saatavilla olevista tuista.
Suomessa ilmastopolitiikkaa ohjataan kansallisella pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategialla sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmalla (Kaisu). Uusin Kaisu-strategia huomioi vihdoin energiaköyhyyden myös Suomessa esiintyvänä ilmiönä, mutta pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa energiaköyhyyteen viitataan kaksi kertaa, joista molemmat maininnat liittyvät kuvailuun energiatehokkuusdirektiivin sisällöstä, eivät energiaköyhyysilmiöön Suomessa.
Energiaköyhyyden saama vähäinen poliittinen huomio on ristiriidassa sen kanssa, miten hyvin ruohonjuuritason järjestöt tunnistavat ilmiön. Asiantuntijat ympäri Suomea kertovat, että ilmiö on pahentunut selvästi viimeisten vuosien aikana ja energiaköyhyys on entistä useammin syynä ihmisten heikkoon toimeentuloon. Kehitys on järjestöjen mukaan huolestuttava. Monenlaiset järjestöt tarjoavat ensiarvoisen tärkeää apua kotitalouksille, jotka muuten olisivat haasteidensa kanssa yksin, muun muassa tarjoamalla ruoka-apua tai kuten diakonia jopa maksamalla suoraan kotitalouksien erääntyneitä sähkölaskuja, mutta ilmiön pahentuessa on kuitenkin tarpeen, että energiaköyhyyteen puututaan kokonaisvaltaisemmin.
Energiaköyhyyden olemassaolosta vaikeneminen keskeisessä energiapoliittisessa strategiassa on tarkoittanut, että Suomi ei ole kokenut tarpeelliseksi huomioida energiaköyhyyttä laajemmissa kansallisissa energiapoliittisissa tavoitteissaan. Tämän lähestymistavan riski on se, että työkalut energiaköyhyyteen puuttumiseen rajautuvat lähinnä sosiaalipoliittisiin ja yksilöön kohdistuviin toimiin, mikä estää työkalujen muodostamisen rakenteellisiin energiaköyhyyden syihin tarttumiseksi. Energiaköyhyyden poistamisessa ei ole kuitenkaan kyse yksinomaan sote-tukien uudelleenkohdistamisesta.
Energiaköyhyyden poistamiseksi ja välttämiseksi tulevaisuudessa tarvitaan laajempaa selvitystä siitä, miten Suomen energiapolitiikka nyt ja energiastrategia tulevaisuudessa vaikuttaa erilaisiin kotitalouksiin eri puolilla Suomea. Tämä edellyttäisi yhteistyötä laajasti muun muassa ministeriöiden, virastojen, energiayhtiöiden, paikallisjärjestöjen ja diakoniatoimijoiden välillä. Ehdotamme, että tämän työn koordinoiminen tulisi toteuttaa keskeisen energiapolitiikan toimijan, TEM:n johdolla ja olla TEM:n energiaosaston keskeisiä tehtäviä. Energiaköyhyyden poistaminen ja energiahaavoittuvuuden torjuminen tulisi myös nostaa eksplisiittisesti tavoitteeksi seuraavassa hallitusohjelmassa.
Suomella on perustellut syyt tavoitella yhteiskuntaa, joka nojaa enenevissä määrin uusiutuvalla energialla tuotettuun sähköön eikä polttoon perustuviin energiamuotoihin. Tutkimusten valossa on selvää, että tämä visio tulevaisuudelle ei ole kaikkien kansalaisten näkökulmasta ongelmaton, ellei tehdä energiaköyhyyteen kohdistuvia toimia. Mikäli sähköistymisen ja sähkön hinnan vaihtelun vaikutuksia energiahaavoittuvuuden lisääntymiseen ei huomioida, on vaara, että “vihreä siirtymä” pahentaa energiahaavoittuvien kotitalouksien ahdinkoa ja suistaa yhä useamman energiahaavoittuvan kotitalouden energiaköyhyyteen. Tällä olisi myös eittämättä negatiivisia vaikutuksia vihreän siirtymän sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Nummisen ja kollegojen tutkimus tarjoaa tärkeää lisätietoa energiaköyhyydestä Suomessa. Tutkimus osoittaa, että energiaköyhyys vaikuttaa yli sadantuhannen tai jopa kolmensadantuhannen suomalaisen arkeen. Vain tunnustamalla ja tunnistamalla tämän tosiseikan voidaan kunnolla paneutua työhön energiaköyhyyden poistamiseksi Suomesta.
Lähteet:
- Numminen, S., Karhinen, S., & Ferreira, E. (2026). Crouching energy poverty, hidden heating costs: Applying energy poverty measurement in a Nordic country (SSRN Scholarly Paper No. 6429611). Social Science Research Network. Under peer-review. https://doi.org/10.2139/ssrn.6429611
17.4.2026.
